Naisleijonat pelaa perjantaina jääkiekon MM-kisoissa paikasta mitalipeleissä. Vastaan tulee kiekkomaailmassa nousua tekevä Saksa, jonka Suomi on kohdannut pudotuspeleissä vain kahdesti aiemmin.
Kiekko putoaa jäähän Suomen aikaa kello 16, mikä on monelle hankala aika ehtiä töistä tai koulusta vastaanottimen ääreen. Herningissä aikataulu on vielä kireämpi: paikallista aikaa peli alkaa kello 15. Se ei ole MM-turnauksen arvon mukaista pudotuspelivaiheessa.
Erikoinen ratkaisu odottaa myös turnauksen lopussa. Välierät pelataan sunnuntaina, mutta jääkiekon naisten maailmanmestari kruunataan maanantaina 16. marraskuuta.
Miesten MM-kisoissa finaali kuuluu sunnuntaihin. Samoin monissa muissa suurissa arvoturnauksissa koko kilpailu rakennetaan kohti viikonlopun huipennusta. Maanantai tuntuu arvoturnauksen huipennukselle latistavalta päivältä.
Miksi naisten MM-kisoissa tehdään näin?
Tilaa kalenterissa, mutta millä hinnalla?
Sunnuntai on urheilukalenterissa ruuhkainen päivä, siinä missä maanantai on tyypillisesti hyvinkin väljä. Tällöin myös kilpailu penkkiurheilijoiden huomiosta on vähäisempää.
Tämä voisi puoltaa maanantaifinaalia. Naisten MM-kiekon kaksi suurinta markkinaa ovat kuitenkin Kanada ja Yhdysvallat, jotka ovat myös pelanneet yhtä poikkeusta lukuun ottamatta jokaisessa MM-finaalissa. Herningin kello 19 tarkoittaa Pohjois-Amerikassa maanantaipäivää. Euroopassa finaalia katsotaan työpäivän jälkeen, Atlantin toisella puolella kesken sen.
Jos tyhjän tilan etsiminen johtaa siihen, että MM-turnauksen tärkein ottelu pelataan lajin suurimmilla markkina-alueilla keskellä työpäivää, kompromissi alkaa näyttää huonolta.
Puhumattakaan kello 15 alkavasta pudotuspelistä, jolle on vaikea löytää kunnollista perustetta. Aikavyöhykkeet eivät sitä selitä, päinvastoin. Pohjois-Amerikan itärannikolla kello on tuolloin 9 ja länsirannikolla vasta 6.
Neljä puolivälierää pelataan samana päivänä, mikä tekee aikataulusta turnausteknisesti kireän, mutta ei vielä selitä näin aikaista aloitusta. Miesten MM-kisoissa käytetään samaa mallia: neljä puolivälierää pelataan kahdessa hallissa kahdessa aikaikkunassa. Viime vuosien turnauksissa ottelut ovat alkaneet kello 16.20 ja 20.20 paikallista aikaa.
Miksi naisten MM-kisoissa vastaavat ottelut pitää aloittaa yli tuntia aikaisemmin? Kello 16 tai 17 ei poistaisi kaikkia ongelmia, mutta huomattavasti useammalla katsojalla olisi mahdollisuus ehtiä halliin tai television ääreen.
Naisten urheilua ei pidä piilottaa kilpailulta
Naisten urheilussa törmätään muutenkin jatkuvasti samaan kysymykseen: onko parempi saada oma lähetysikkuna vai kilpailla katsojista samoina aikoina miesten urheilun kanssa?
Englannin Superliigassa on haettu omaa paikkaa sunnuntain aikaisista otteluista. Ajatus on ymmärrettävä: ennen Valioliigan suurimpia sunnuntaipelejä televisiossa on tilaa.
Katsojan näkökulmasta ratkaisu ei ole yhtä nerokas. Aikainen sunnuntaipeli hankaloittaa vieraskannattajien matkustamista ja osuu samaan aikaan juniorijalkapallon kanssa – juuri sen maailman, jonka pelaajista ja perheistä suuri osa naisten jalkapallon potentiaalisesta yleisöstä koostuu.
Oman lähetysikkunan tavoittelusta ei saisi tulla itseisarvoa. Jos naisten urheilun tavoitteena on kasvaa miesten urheilun rinnalle, sen täytyy joskus myös uskaltaa olla sen rinnalla. Kaikkia sunnuntain parhaita kellonaikoja ei voida varata ikuisesti sille, mikä kerää tällä hetkellä suurimman yleisön.
Muuten syntyy kehä: miesten urheilu saa parhaat ajat, koska sillä on eniten katsojia, ja sillä on parhaat edellytykset kerätä katsojia, koska se saa parhaat ajat.
Muissa lajeissa etsitään erilaisia ratkaisuja
Tenniksen Grand Slam -turnauksissa naisten finaali saa suuren näyttämön ja oman päivänsä lauantaina, miesten finaalin päättäessä turnauksen sunnuntaina. Järjestys on niin vakiintunut, ettei sitä juuri kyseenalaisteta – vaikka yhtä hyvin voisi kysyä, miksei finaalien järjestys voisi vaihdella vuosittain.
Jalkapallon Mestarien liigassa naisten ja miesten finaalit on puolestaan erotettu omille viikonlopuilleen. Ratkaisu antaa naisten finaalille tilaa olla oma päätapahtumansa, mutta vaihtoehtojakin voisi ajatella. Voisivatko molemmat finaalit joskus muodostaa yhden suuren Mestarien liigan finaaliviikonlopun, kuten tenniksessä? Entä jos sielläkin lauantain ja sunnuntain järjestys vaihtelisi vuosittain?
Yhtä oikeaa mallia tuskin on. Oma päivä voi antaa naisten urheilulle enemmän huomiota kuin yhteinen tapahtuma, ja tyhjempi lähetysikkuna voi olla parempi kuin kaikkein kilpailluin prime time.
Kukaan ei kiistä, etteikö miesten urheilu olisi edelleen suuren yleisön kiinnostuksessa ja resursseissa edellä. Se on realiteetti, mutta ei syy pitää nykyisiä pelipäiviä ja kellonaikoja muuttumattomina. Juuri siksi välillä kannattaa kysyä, mitä oikeastaan tapahtuisi, jos totuttuja asetelmia ravisteltaisiin.
Asia ei ole mutkaton, mutta ”vähemmän kilpailua” ei kelpaa yleisperusteluksi sille, että naisten urheilu sijoitetaan sivuun parhaista pelipäivistä.
Jääkiekon MM-kisoissa raja on tällä kertaa ylitetty.
MM-puolivälierän pelaaminen perjantaina kello 15 paikallista aikaa on kehno ratkaisu. Niin on maailmanmestaruuden ratkaiseminen maanantainakin.
Naisten MM-finaalin ei pitäisi tarvita etsiä kalenterista päivää, jolloin mahdollisimman vähän muuta tapahtuu. Sen pitäisi olla yksi niistä tapahtumista, joiden vuoksi kalenteriin tehdään tilaa.
Etenkin kun jääkiekon oma kalenteri olisi sunnuntaina tarjonnut siihen lähes täydellisen paikan. NHL:ssä ei tuolloin pelata ja myös myös Euroopan merkittävät sarjavat ovat hiljaa. Naisten maailmanmestaruudelle olisi ollut sunnuntai-iltana poikkeuksellisen vapaa näyttämö.