Suomi putosi naisten kiekon olympiaturnauksesta jo puolivälierissä. Se on Naisleijonille pettymys – ja tällä kertaa myös selkeä epäonnistuminen.
Ottelun jälkeen kysyttäessä päävalmentaja Tero Lehterältä, miten suuri pettymys aikainen lähtö oli, hän muotoili: ”Jätän voimasanan pois siitä alusta, mutta suuri pettymys”.
Tunne ei noussut edes sille tasolle, että voimasanoihin olisi tarvinnut turvautua. Se ei kuulostanut olympiapettymykseltä.
Viidessä ottelussa Suomi teki kolme maalia – kaikki samassa pelissä. Neljässä muussa maalitili jäi nollaan. Tällä tasolla sillä ei mennä jatkoon, se on tilastollinen fakta. Mutta ongelma ei ollut vain maalien puute, vaan se miten niistä puhuttiin.
Lehterä luotsasi joukkuetta ensimmäistä arvoturnaustaan, eikä onnistunut täysin vakuuttamaan pelillisesti eikä viestinnällisesti. Syksyn MM-kisat on tulossa, ja silloin hän vääjäämättä saa toisen näytönpaikan, joka hänelle suotakoon.
Mutta silloin odotamme sekä enemmän maaleja joukkueelta että tahdikkaampia lausuntoja pääkäskyttäjältä kuin nämä kolme Nice-10:n poimintaa turnauksen ajalta eri yhteyksistä.
“[Maalinteko] on sellainen taito, että joillakin se on ja joillakin sitä ei ole. Se on kyllä sellainen taito, että sitä voi harjotella. Ei se ikuista tarvitse olla.”
Tero Lehterä 14.2.
On totta, että viimeistely on taito. Mutta olympiaturnauksen jälkeen, kun joukkue tekee kolme maalia viidessä pelissä, tällainen lause kuulostaa liian helposti siltä, että ongelma ulkoistetaan pelaajille. Joillakin on, joillakin ei. Se on kohta, jossa johtajuuden pitäisi terävöityä eikä ohentua.
Jos kerran joillakin ei ole, miksi he ovat joukkueessa, ja miksi pelitapa ei auta heitä? Sitä paitsi Suomella on monia kansainvälisen tason hyökkääjiä, jotka pelaavat ulkomaiden arvostetuimmissa liigoissa esimerkiksi SDHL:ssä ja PWHL:ssä, monet isoissa rooleissa. Mukana on myös maalintekotaitoa – valmentajan tehtävä on ulosmitata se.
Huomenna otetaan joukkuekuva ja brändikuvia ja TikTokkeja ja muuta vastaavaa, mutta sitten me käydään niitä erikoistilanteita, mitkä jäi tuossa oikeastaan tuossa turnauksen alkuosassa. Ammutaan varmaan pari kiekkoakin tuossa noin, että saatais sihti kohdille.
Tero Lehterä 9.2.
Kysyttäessä valmentajalta mitä joukkue tekee turnauksen välipäivinä, tämä vastaus herätti hämmennystä heti tuoreeltaan studiossa, samoin kuin kotikatsomoissa.
Ongelma ei niinkään ole valokuvat, vaan suhtautuminen olympiaturnaukseen yllättävän kevyellä painolla. Niin perustavanlaatuinen asia kuin erikoistilanteet on ”jäänyt turnauksen alkuosassa”, ja kiekkoja ”ammutaan varmaan pari”.
Studiossa se koitettiin paikata ”heitoksi”, mistä osittain ehkä oli kysymys. Mutta nämä eivät oikein ole heittoja, mitä olympiavalmentajalta haluaa kuulla. Eivätkä ne edes kuulosta tarkoituksellisilta heitoilta.
Toivonkin että kritisoitte enemmän minua kuin joukkuetta, koska he ovat antaneet kaikkensa eivätkä ole pystyneet parempaan. Jos sanon täällä jotain, keksikää niistä jotain ja jättäkää nuo daamit rauhaan, kun eivät he ole oikeasti syyllistyneet mihinkään.
Tero Lehterä 11.2.
Tämän Lehterä sanoi puolustautuessaan kritiikiltä juuri mainittuja ”Tiktok-kommentteja” kohtaan.
Kun päävalmentaja sanoo, että pelaajat ovat antaneet kaikkensa ”eivätkä ole pystyneet parempaan”, hän yrittää suojella – mutta samalla pienentää. Huippu-urheilussa tuo on vaarallinen viesti: se tekee tappiosta kohtalon eikä prosessin, ja antaa ymmärtää, ettei ratkaisua ole. Ja kun samaan hengenvetoon toistuu ”nuo daamit” -puhe sekä ”keksikää minusta jotain” -asenne, alkaa kokonaisuus kuulostaa siltä, että huomio siirtyy pois olennaisesta: mitä hän aikoo muuttaa, jotta joukkue tekee maaleja ja kasvaa turnauksen sisällä.
MM-kisoissa odotetaan enemmän vastuunkantoa
Tämä vuosi on ensimmäinen, kun jääkiekon naisten MM-kisat järjestetään myös olympiavuonna. Samalla kisat siirtyvät pysyvästi kiekkokalenterissa marraskuulle, kun aiemmin ne ovat olleet osa arvokisakevättä huhtikuussa.
Silloin odotetaan enemmän kuin kolmea maalia – ja enemmän vastuunkantoa.
Sitaatteja tuli jo luvatut kolme, mutta tässä vielä yksi, jonka hän sanoi tiukatessa taas samasta teemasta, maalinteon tahmeudesta:
”Jos lähdetään Arto Javanaisesta, Jarkko Varvioon ja Patrik Laineeseen, eivät nämä ole treeneissä sitä laukausta hioneet. Arki ratkaisee.”
Ehkäpä tämä onkin se kaikista kuvaavin kohta. Jos vertailu hakee esimerkkinsä aina miesten historiasta, keskustelun tulisi ehkä koskea myös sitä, millaista osaamista joukkue nyt tarvitsee penkin takana.
Tšekki, joka tässä turnauksessa jäi niin ikään pettymyksen saattelemana puolivälierään, teki 2022 ison panostuksen pestaamalla päävalmentajaksi Kanadan entisen huippupelaajan ja olympiavoittajan Carla MacLeodin. Hän sai nopeasti aikaan silminnähtävän muutoksen pelitavassa ja voittamisen kulttuurissa ja luotsasi Tšekin MM-pronssille heti kahdesti peräkkäin.
Suomen Naisleijonat on sukupolvenvaihdoksen äärellä, eikä se ole helppo paikka. Ja siksi se vaatii valmentajan, jolla on sydän sataprosenttisesti mukana.
Se on sellainen taito, että joillakin sitä on, ja joillakin sitä ei ole.
