Yle avasi tällä viikolla keskustelun laajalla artikkelillaan PK-35 Helsingin naisten edustusjoukkueen kokemasta rakenteellisesta vähättelystä. Pelaajien kertomuksissa toistui sama kaari: epäasiallinen käytös, puutteellinen viestintä sekä naisjoukkueen merkityksen avoin vähättely ja suoranainen halveksunta.
Ongelma henkilöityi pitkälti seuran toiminnanjohtajaan. Juttua on silti vaikea lukea niin, että kyse olisi ollut vain yhden henkilön ylilyönneistä. Kun samanlainen toimintatapa jatkuu parin kauden ajan ja vaikuttaa pelaajien arkeen näin laajasti, kyse on myös siitä, millaisiin käytäntöihin seurassa on totuttu. Mihin puututaan ja mihin ei.
Tätä taustaa vasten Suomen urheilun eettinen keskus Suek käynnistää nyt selvityksen, joka ei kohdistu vain yhteen seuraan. Kevään aikana Suek kartoittaa epäasiallisen käytöksen ja häirinnän kokemuksia koko Kansallisessa Liigassa, joka on Suomen naisten jalkapallon korkein sarjataso. Selvitys koskee kaikkia pelaajia, ja se toteutetaan yhteistyössä Palloliiton kanssa.
Pelaajilta kerätään kokemuksia häirinnästä, epäasiallisesta käytöksestä ja arjen työoloista. Tavoitteena on selvittää, jäävätkö tapaukset yksittäisiksi vai piirtyykö esiin laajempi toimintatapa naisten pääsarjatason arjessa. Selvityksen toteuttaa ulkopuolinen toimija, ja sen aikataulu tarkentuu lähiviikkoina.
Toiminnanjohtaja torjuu kritiikin
Ylen jutussa PK-35:n lakkautetun naisten edustusjoukkueen pelaajat kuvasivat jatkuvaa resurssipainetta. Harjoitusvuoroja oli niukasti, taustatiimi alimitoitettu ja säästöratkaisut näkyivät arjessa konkreettisesti, kuten ottelumatkoina omilla autoilla. Samalla pelaajat kertoivat pitkittyneestä epätietoisuudesta seuran tulevaisuuden suhteen ja omasta asemastaan sen sisällä.
PK-35:n toiminnanjohtaja Antti Laitinen vastasi Ylelle sähköpostitse ja kiisti osan pelaajien väitteistä. Hän perusteli toimintaansa taloudellisilla realiteeteilla, korosti naisten edustusjoukkueen “kannattamattomuutta” ja kuvasi seuran sisäistä dynamiikkaa poikkeuksellisen kärkevin sanankääntein, vertaamalla joukkueita muun muassa “terroristijärjestön soluihin”.
Vastauksissa ei pyritty sovittelemaan tai tunnistamaan pelaajien kuvaamaa kokemusta, vaan sävy pysyi puolustuskannalla myös artikkelin yhteydessä.
Seuran puheenjohtaja Sami Niiranen on todennut, ettei hallitus ollut tietoinen kaikista pelaajien esiin nostamista epäkohdista. Pelaajien kertomusten mukaan kyse oli kuitenkin pitkäkestoisesta arjesta, ei yksittäisistä tilanteista.
Niiranen viestitti Ylen toimittajan haastattelun ja artikkelin julkaisun välissä, että hallitus on päättänyt vapauttaa Antti Laitisen toiminnanjohtajan tehtävästä toistaiseksi.
Vähättelystä tuli arkea
PK-35:n tapauksessa ongelma näkyi pelaajien arjessa toistuvina hetkinä: siinä, miten joukkueelle puhuttiin, miten päätöksiä perusteltiin ja milloin tieto ei kulkenut. Näiden kokemusten kautta joukkue hahmotti paikkansa seurassa.
Pelaajat kertovat joukkueenjohtaja Laitisen toistuvasti kiistäneen koko naisjoukkueen olemassaolon edellytyksen. Hän näki, ettei naisten joukkue tuo seuralle mitään, vaan päinvastoin on kuluerä, jonka juniorien vanhemmat rahoittavat.
Puhe taloudellisista realiteeteista ei ollut matemaattisesti väärää: jos naisten edustustoiminta on tappiollista, sen kustannuksia katetaan käytännössä myös junioritoiminnan kautta, eli vanhempien maksuilla.
Juuri tässä ajattelu kuitenkin katkeaa. Miten voidaan odottaa, että tyttöjuniorin vanhempi sitoutuu rahoittamaan toimintaa, jos viesti edustustasolta on, ettei naisten joukkueella ole merkitystä tai tulevaisuutta? Lyhytnäköinen puhe taloudesta syö sen perustan, jolle koko junioripolku rakentuu.
Gnistan tulee tilalle
PK-35 Helsinki on perinteisesti pihlajamäkeläinen seura, mutta pelasi viimeisen pääsarjakautensa Oulunkylän stadionilla Palloliiton muuttuneiden lisenssivaatimusten vuoksi. Sama stadion on toiminut Gnistanin kotikenttänä, ja seuralla oli valmiiksi Kansallisen liigan edellyttämät olosuhteet ja organisaatio.
Kauden jälkeen juuri Gnistan lunasti PK-35:n vapautuneen sarjapaikan naisten pääsarjassa. Ratkaisu herätti kysymyksiä erityisesti Pallokerhon pelaajien näkökulmasta: he kertoivat lukeneensa päätöksestä vasta julkisuudesta, vaikka asian valmistelu oli ollut seuran sisällä käynnissä jo kuukausia aiemmin.
Naisten edustusjoukkueen toiminnan alasajo konkretisoi sen, mihin pitkään jatkunut vähättely lopulta johti. Kyse ei ollut vain sanoista, vaan päätöksestä, joka päätti koko joukkueen tarinan pääsarjatasolla.
On ikävää, että naisten pääsarjajalkapalloa joudutaan Suomessa käsittelemään alan sisältä tulevan epäarvostuksen kautta. Samalla vaikuttaa siltä, että keskustelu on nyt pakko käydä. Toivottavasti Suekin selvityksen tulokset jäävät määrällisesti vähäisiksi – jolloin huomio voidaan siirtää takaisin kentälle, kun Kansallisen liigan kausi maaliskuussa alkaa.
